Kotitekoisen maku

Oluen teon kemiaa. Mm. amylaasit, veden "virittelyt", hiiva ja muut sellaiset

Valvojat: suorama, Elmo

Kiljumies
Kisälli
Kisälli
Viestit: 1052
Liittynyt: Ke Heinä 01, 2009 22:54 pm
Suomea?: Kyllä
Paikkakuntasi: Tampere
18 tai yli: Olen

Kotitekoisen maku

ViestiKirjoittaja Kiljumies » Pe Elo 07, 2009 20:04 pm

Tuli jo aikaisemmin kysyttyä uuteesta-alueella tästä aiheesta, mutta siirretään keskustelua oikeammalle osastolle. Mistä simamaisuus/kotitekoisen maku kotiolueeseen tulee? Maku ei sinänsä ole mitenkään erityisen vahva tai epämiellyttävä, mutta sen alkuperä kiinnostaa siitä huolimatta.

Itsellä on liian vähän kokeiluja takana että asia olisi selvinnyt omia aikojaan. Kaikissa tähän mennessä tehneissäni kotioluissa olen maistanut jonkin maun joka erottaa tuotteen oikeista oluista. Kyse voi olla psykologisesta ongelmasta :) jos asia on niin, niin ainakin yhdellä kaverillani on sama ongelma. Edellinen kokeiluni simamaisuuden hävittämiseksi oli tehdä olut ilman sokeria, eli kokonaan uutteesta ja jälkikäymiseen löräys uudesta uutepurkista. Tämä ei kuitenkaan tuottanut toivottavaa lopputulosta.

1.Käytän jälkikäymiseen 1,5l muovipulloja.Voiko niissä olla jokin joka aiheuttaa maun? Kerran olen kokeillut .33l lasipulloja ja niissä oli muistaakseni maku myös läsnä.
2.Olen käyttänyt tähän mennessä vain käymispakkausten mukana tulleita hiivoja. Onko vika mahdollisesti siinä?
3.Olen valmistanut pelkästään uuttepurkeista. Tuleeko maku purkeista/valmistusprosessista?
4.Käymislämpötila kerrostalon parvekkeella nousee välillä melko korkeaksi, etenkin näin kesällä. Tämän pitäisi lisätä hedelmäestereitä, joita oluissani ei mielestäni ole ollut ainakaan liiaksi. Käymislämpötilan vaikutus simaisuuteen?
5.Yleensä olen käyttänyt viikon primäärissä ilman sekundääriä, siitä viikoksi pulloihin jonka jälkeen viikoksi jääkaappiin ja sitten kurkusta alas. Parhaillaan kokeilen lämpimässä pulloissa säilyttämisen pidentämistä 2 viikkoon, mutta kun meinaa kaapista loppua eväät niin....

Onko kukaan kokeillut ja onnistunut hävittämään "simamaisuuden" jollain yllämainitulla (tai muulla) konstilla/yhdistelmällä? Muita kokeilemisen arvoisia mahdollisia simalähteitä? Seuraavaksi tulen luultavammin kokeilemaan alkon pullosta napatun hiivan kasvattelua ja käymispöntön häkkivaraston viileyteen viemistä. Jonka jälkeen onkin sitten kokeiltava all-grain hommia jos ei simat sillä häviä.

Avatar
suorama
Panimomestari
Panimomestari
Viestit: 2810
Liittynyt: Ti Tammi 15, 2008 11:53 am
Suomea?: Kyllä
Paikkakuntasi: Kangasala
18 tai yli: Olen
Paikkakunta: Kangasala
Viesti:

Re: Kotitekoisen maku

ViestiKirjoittaja suorama » La Elo 08, 2009 1:35 am

Löpisen tässä lämpimikseni.

a. Muistan kun tein ensimmäisen satsini. Se oli Coopersin Stoutti. Tein sen tasan tarkkaan purkin ohjeiden mukaan. Mutta en ole "koskaan" pullottanut koko satsia (siksi sitaatit, että myöhemmin on tullut pullotettua jokunen pikku satsi). Hommasin siis heti alkujaan 5litran tynnyreitä ja niihin hanan. Olut oli juotavaa. Tosin vaahto oli niin katkeraa, että melkein itketti. Tuli vatsahapot mieleen. Tuntui hassulta koska samaa oluttahan se vaahtokin on.
b. Seuraavan satsin tein Muntonsin stoutista. Tämäkin oli juotavaa. Mitään ylimääräisiä katkeruuksia yms. ei ollut. Mutta kuinkas ollakaan, tässä satsissa olikin sellainen outo maku josta tuotteen tunnisti heti kotiolueksi. Tämäkin tehtiin orjallisesti purkin ohjeen mukaan.
c. Tehtiin hajanaisia satseja silloin tällöin. Coopersin Real Ale joka tehtiin kaverin luona onnistui mainiosti. Siinä oli hyvin vähän kotitekoisen makua, mutta kyllä se siinä oli. Näin nyt kun alkaa miettimään niin se oikeastaan minun suussani tuntuu siltä kuin olut ei olisi riittävän viileää, eli raikkaus puuttuu? Simaan en ole koskaan makua yhdistänyt. Mielestäni sima on makeaa ja sitruunaista. Yhdestäkään oluesta en ole tätä löytänyt (no ehkä Two Dogsista jonkinverran =).
d. Muutimme ja mahdollisuudet omaan olueen kasvoi. Tein taas Muntonsin Stoutin. Niin, miksi tein tummia, koska a. pidin(dän) tummasta oluesta, b. pintahiiva kuuluu tummiin (tai siis näin silloin ajattelin). Pohjahiivaoluen teko tuntui mahdottomalta ja vaaleissa uuteoluissa kotikutoisuus tuntui maistuvan enemmän. Stout onnistui kutakuinkin samalla tavalla kuin ennenkin. Juotua tuli ja päähänkin meni.
e. Siihen mailman aikaan ei Tampereen seuduilta tuntunut saavan oikein mitään "erikoista" olut ja viinitarvike liikkeistä (jos nytkään). Viineille tuntui olevan kaiken näköisiä pakkauksia jne. Ehkä viinin tekijöistä tuntui samalta mutta päinvastoin =). Mutta kaikilla tuntui olevan vain ne Coopersit hyllyssä olut puolella. No, panimosokeria tuli yhtäkkiä ja pitihän sitä kokeilla. Ilmeisesti kun hiiva taitaa pystyä käyttämään panimosokeria ilman kommervenkkejä, kypsyy olut ainakin aluksi nopeampaa ja on täten nopeammin juotavissa. Ainakin tunnuin saaneeni positiivisia kokemuksia siitä.
f. Kerran kun etsin itselleni lasista käymisastiaa, huomasin Pispalassa yhdessä liikkeessä Woodfordesin uutepakkauksen. Pitkän harkinnan jälkeen uskalsin ostaa Nelson's Revenge paketin. Tuossa paketissa oli kolmekiloa uutetta ja hiiva. Lisä sokeria ei suositeltu laitettavan ja hiivakin tulisi nesteyttää ennen käyttöä? Laitoin oluen "tulille" ja niinhän se lähti käyntiin. No, se kävi yllättävän kauan, peräti kahdeksan päivää. Kun käyminen oli mielestäni loppunut, tynnyröin oluen ja tuli siitä pari pulloakin. Ominaispainomittari maistiaisissa olut maistui ihan oudolle. Jostain syystä siinä ei ollut yhtään kotikutoisuuden makua ja jopa humala maistui. En muuten tykännyt aluksi ollenkaan. Mutta kun olut oli kypsynyt pariviikkoa lämpöisessä ja viikon viileässä olikin olut parasta mitä olin koskaan kotona tehtynä saanut maistaa. Silloin tuntui etten koskaan tee mitään muuta kuin Woodfordesin oluita.
g. Kerran sitten sain mahdollisuuden ostaa kasan juuri vanhaksi menneitä Black Rock uuteita. Silloin tuli kokeiltua mm. kahden bitterin laittoa n. normi vesi määrään. Ei olut mitenkään kehuttava lopputulos. Join kyllä sen. Sitten sain puhuttua yhdelle liikkeen pitäjälle, että hän hommasi Spray- mallasta ja humalia liikkeeseensä. Näillä jo onnistui paremmin. Samoihin aikoihin aloitin netistä tilaukset. Tilasin siis mm. lager hiivaa. Oli talvi ja varastossa tuntui olevan tasainen 10 asetta. No tietenkin tuli leuto jakso ja lämpö nousi melkein 16 asteeseen. Juotua sekin tuli vaikka se vasta ihmeelliselle maistui =). Meni muuten aika pitkään ennenkuin uskalsin seuraavan koittaa.
h. Paikalliseen Prismaan tuli Sahtimallasta. Katselin monena kertana säkkiä, mutten uskaltanut ostaa. Sitten kerran kun vaimo ei ollut mukana, nappasin yhden säkin kärryyn. Ensimmäisenä kokeilin mäskätä kattilassa liedellä kaikkine taukoineen vain sokerin korvikkeen uute oluelle. Eli olikohan se ~2kg mallasta. Laitoin tuon siis Black Rockin pilsenerin päälle ja muuten normaalisti. Loppu tulos oli erittäin milenkiitoinen. En ollut koskaan aiemmin saanut niin voikasta banaani aromia ja flavoria olueen. Ja tälläkertaa olut oli raikasta va virkistävä. Sitten aloin suunnittelemaan enimmäistä koko mäskäystä, arvaatko mitä?
i. Eli ensimmäisenä piti koittaa kloonata Guinnes ja Kilkenny. Kolmas listalla oli Young'sin London Special. Tutkin nettiä ja yllättävän paljon tietoa löytyikin Guinnesin osalta. Ja vaikka sen itse sanonkin, onnistuin aika hyvin. Oma olueni oli vain hiukan täyteläisempää.Irish Red oli myös erittäin hyvää ja maukasta muttei muistuttanut Kilkennyä.Ja viimeistään silloin olin päässyt kokonaan eroon kotikutoisuuden mausta. Hiivana olen lähes poikkeuksetta käyttänyt kuivahiivaa. Kokeilut nestehiivojen kanssa on mennyt enemmän tai vähemmän pieleen =(. Pulloista olen jokusen kerran saanut herätettyä ihan kelpo hiivan. Hiivat on kujitenkin ollut mm. Nottinghamia ja BrewFermiä (lager ja Blache) ja Fermentistä (s-04, us-05, wb-06 ja s-23).

Semmoinen kuitenkin pitää muistaa, että suurilla panimoilla on tarkoituksena tehdä rahaa oluellaan. Eli, ne käyttävät mahdollisimman neutraaleja maltaita ja hiivaa. Humaloivat maltilla jne. Joten, mitä mauttomampi, hajuttomampi jne. olut on sitä suurempi joukko sitä pysty juomaan. Jos tällaista olutta haluaa tehdä, on hiukan opiskeltava aihetta. Ei se kuitenkaan mahdotonta ole.

Make
Oppilas
Oppilas
Viestit: 166
Liittynyt: Ti Touko 13, 2008 17:56 pm
Suomea?: Kyllä
Paikkakuntasi: Uusikaupunki
18 tai yli: Olen
Paikkakunta: Uusikaupunki

Re: Kotitekoisen maku

ViestiKirjoittaja Make » La Elo 08, 2009 18:15 pm

Itselläni ei tuota kokemusta vielä hirveästi ole mutta itselläni tuo "simaisuus" hävisi kun en laittanut lainkaan sokeria ja pidin lämpimässä pulloja vielä n.4 viikkoa.
Good people drink good beer. -Hunter S. Thompson

epe
Oppilas
Oppilas
Viestit: 161
Liittynyt: To Tammi 17, 2008 14:33 pm
Paikkakunta: Rauma

Re: Kotitekoisen maku

ViestiKirjoittaja epe » Su Elo 09, 2009 17:34 pm

Kiljumiehen kokema simamaisuus voi johtua oluen seassa ja pullon pohjalla olevasta ylimääräisestä hiivasta. Vappusimassa ja kotikaljassahan on usein paljon hiivaa seassa. Pullon pohjalla kirkastuneenkin oluen alla oleva turhan suuri sedimentti saattaa antaa olueen hiivaista, jopa autolyysiin viittaavaa makua. Paljon riippuu käytetystä hiivasta.

Kannattaa kokeilla pitää olutta käymisastiassa 2-3 viikkoa yhden sijaan. Silloin olut on yleensä pullokypsää "normaalivahvuista" olutta pantaessa. Ts. kypsymiselle ja hiivan sedimentyoitumiselle on hyvä antaa noin. viikko lämpimässä pääkäymisen lakattua. Jos olut tarvitsee yli 3 viikkoa kannattanee käyttää kakkosta.

Vähemmän hiivaa pullossa tarkoittaa myös pidempää jälkikäymisaikaa pullossa lämpimässä.
Kalipott pöyttän golatt gon toop täytten solatt.

Kiljumies
Kisälli
Kisälli
Viestit: 1052
Liittynyt: Ke Heinä 01, 2009 22:54 pm
Suomea?: Kyllä
Paikkakuntasi: Tampere
18 tai yli: Olen

Re: Kotitekoisen maku

ViestiKirjoittaja Kiljumies » Ti Elo 18, 2009 20:36 pm

Näyttäisi olevan tuo, mitä pidän simamaisuutena tai kotitekoisen makuna, aika paljon yhteyksissä tosiaan tuohon pullojen lämpimässä säilyttämiseen. Elikkäs tähänastiset satsit ovat olleet siinä suhteessa raakoja. Tuli maistettua tänään semmoista kokeilusatsia, missä samanlaisia pulloja oli ensin säilötty kaksi viikkoa lämpimässä, siten että toista pulloa ravisteltiin ja toista ei. Tämän jälkeen pulloja säilytettiin 2 viikkoa jääkaapissa. Ravistetun ja ravistamattoman välillä ei ollut merkittävää eroa. Kummassakin pullossa oli kuitenkin huomattavissa vähäisempi kotitekoisen maku. Yleensä olen säilyttänyt pulloja lämpimässä vain viikon, uutepurkin ohjeen mukaisesti.

Satsi oli tummaa finlandiaa vajaa purkillinen 7 litraan vettä ja 2dl sokeria, pullotukseen meni muistaakseni vajaa desi sokeria. Hiivana oli edellisestä finlandia satsista otettu hiiva. Kyseisestä satsista on edelleen pulloja lämpimässä, joten niiden pitäisi olla vielä vähemmän simaisia. Kokonaan ei kuitenkaan kotitekoisen maku ole vielä maistetuista pulloista hävinnyt, joten odoten innolla miltä nyt jääkaappiin siirretyt pullot maistuvat 2vko kuluttua. Toisaalta nyt alkaa jo mietityttämään kuinka suuri osuus mausta on tumman finlandia uutteen syytä...


Palaa sivulle “Kemia”

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa